Lasten maastopyörät – turvallista ajamisen iloa kaikilla alustoilla

• Lasten ja nuorten maastopyörät jokaiseen seikkailuun
• Maastopyörä lapselle – pyörän paino vaikuttaa ajamisen hauskuuteen
• Lasten maastopyörä – oikea kiekon koko ratkaisee
• Jäykkä etuhaarukka, joustohaarukka ja iskunvaimennin – jousitus lasten maastopyörissä
• Jarruttaminen lasten maastopyörällä – pienet kädet ohjaustangossa
• Helppoa voimansiirtoa – yksivaihteiset lasten maastopyörät
• Hissitolpat ovat satulatolppien parhaimmistoa – myös lasten maastopyörissä
• Oikeanmittaiset kammet ja sopivat polkimet varmistavat sujuvan polkemisen

Ensimmäiset tasapaino- ja pyöräilyharjoitukset tehdään tavallisesti lasten aloittelutason pyörällä – joko apupyörillä tai ilman – tai potkupyörällä, jota kutsutaan myös tasapainopyöräksi. Viimeksi mainitut ovat erityisen suosittuja vanhempien keskuudessa, sillä ne auttavat lasta kehittämään tuntumaa vauhtiin ja pyörän hallintaan ilman, että täytyy vielä keskittyä polkimien ja jarrujen käyttämiseen. Myös ajaminen apupyörien kanssa alkuvaiheessa voi osoittautua hyödylliseksi myöhemmin ja helpottaa siirtymistä varsinaiseen lasten maastopyörään. Yksivaihteinen voimansiirto, ketjusuoja sekä joko V-jarru tai jalkajarru takaavat huolettoman ja turvallisen pyöräilykokemuksen.

Alakouluikäisille on saatavilla vaihteellisia lasten pyöriä ja lasten MTB-malleja – usein jopa etujoustolla. Nuorille pyöräilijöille on tarjolla jo koko maastopyörien kirjo: hardtailit, fullyt, alamäkikäyttöön tarkoitetut MTB:t, all-mountain-pyörät, lasten BMX- ja dirt-pyörät. Näiden mallien komponentit ovat usein jo aikuispyörien tasoa ja tarjoavat kaiken, mitä nuori maastopyöräilyn ystävä voi toivoa.

Vaikka lasten maastopyörät ovat suhteessa ajajan painoon aina hieman raskaampia kuin aikuisten pyörät, keveys on ratkaisevan tärkeä tekijä ajamisen ilon kannalta. Kevyempi runko helpottaa etenemistä erityisesti ylämäissä, mutta samalla se myös parantaa pyörän hallintaa. Jos pyörä on liian raskas ja sitä on vaikea liikutella tai sillä ei pysy kavereiden perässä, voi ilo muuttua nopeasti turhautumiseksi ja väsymykseksi. Jäykkäperäinen pyörä ilman jousitusta on kevyempi vaihtoehto kuin etujoustoinen tai täysjousitettu malli. Nykyään keveimmät lasten maastopyörät painavat noin kahdeksasta yhteentoista kiloon – ja pyörän keveys näyttäytyy ilmiselvästi myös lapsen hymyssä.

Tärkeintä pyörän valinnassa on unohtaa vanha ajatus siitä, että lapsi kyllä kasvaa pyörään sopivaksi myöhemmin. Pyörän täytyy tuntua heti hyvältä ja turvalliselta – ja tämä onnistuu vain, kun rengaskoko on lapselle sopiva. Myös yläputken korkeudella on merkitystä, jotta pyörää voi hallita hyvin sekä ajon aikana että pysähdyksissä.

💡 Vinkki: Jos lapsi tuntee olonsa varmaksi myös hieman suuremmalla kiekkokoolla eikä istu liian korkealla, nämä kiekot voivat olla erityisen hyödyllisiä pitkillä reiteillä ja haastavassa maastossa – isommat renkaat rullaavat juurien ja kivien yli helpommin ja tuovat lisää vakautta ja ajomukavuutta.

Alla olevasta taulukosta näet, miten eri kiekkokoot suunnilleen vastaavat lapsen pituutta ja jalan sisämittaa. Sisämitan mittaaminen onnistuu parhaiten, kun asetat kirjan pystyasentoon jalkojen väliin – ikään kuin istuisit sen päällä – ja painat sen seinää vasten. Merkitse seinään kirjan yläpinnan korkeus (eli haarojen korkeus), ja mittaa pituus lattiasta tähän merkkiin. Mittaaminen tehdään sukkasiltaan.

Lapsen tulisi pystyä seisomaan pyörän rungon yllä niin, että molemmat jalat yltävät maahan ilman, että rungon yläputki osuu jalkoväliin. Jos mietit, kasvaako pyörä pian liian pieneksi, muista, että satulatolppaa ja ohjainkannatinta voidaan säätää korkeammalle lapsen kasvaessa – ja monet osat ovat myös vaihdettavissa. On myös tärkeää varmistaa, ettei lapsi istu liian ojentuneessa asennossa, sillä se voi aiheuttaa epämukavaa painetta käsiin ja alaselkään.

Joustokeulalla tai takaiskunvaimentimella varustetut maastopyörät voivat ensi silmäyksellä tuntua houkuttelevilta. Mutta etenkin aloitteleville pyöräilijöille – ja jos tarkoituksena ei ole heti hurjastella alas jyrkkiä reittejä – jäykkähaarukkainen maastopyörä tarjoaa eniten ajamisen iloa. Miksi näin?

1. Jäykkähaarukkainen pyörä on yleensä selvästi kevyempi kuin jousitettu – ja kevyempi pyörä tarkoittaa, että mäet ovat helpompia nousta.
2. Usein lapset ovat vielä niin kevyitä, etteivät he kunnolla aktivoi jousituksen ominaisuuksia.
3. Jousittamaton pyörä kehittää ajotaitoja – kuten oikeaa painonsiirtoa ja reittivalintaa.
4. Leveät ja matalapaineiset renkaat vaimentavat tärinää tehokkaasti ja samalla parantavat pitoa.

Jos lapsi on jo kokeneempi ja on ajanut esimerkiksi maastopyörällä tai BMX:llä, tuntee olonsa varmaksi kaikilla alustoilla ja haluaa tosissaan hurjastella, joustokeulallinen maastopyörä on silloin järkevä sijoitus. Se mahdollistaa helpon juurien ja kivien yli ajamisen sekä ensimmäiset hypyt ja alamäet. Silloin kannattaa pitää mielessä seuraavat vinkit:

1. Laadukas joustokeula on paitsi kevyempi myös paremmin säädettävissä, joka on erityisen tärkeää kevyille lapsille ja nuorille.
2. Joustokeula parantaa myös jarrutehoa, koska pyörällä on parempi pito.
3. Pitkillä maastolenkeillä jousitus helpottaa ajamista ja parantaa ajomukavuutta vähentämällä epätasaisuuksien vaikutusta.

Täysjousitettu maastopyörä eli ”fully” on oikea valinta silloin, kun nuori pyöräilijä viihtyy alamäissä ja hyppyreissä tai haaveilee bikeparkista. Tässäkin on hyvä huomioida muutama asia:

1. Täysjousto tuo mukanaan enemmän painoa joustokeulan ja takaiskunvaimentimen vuoksi.
2. Satsaa kevyisiin, laadukkaisiin ja yksilöllisesti säädettäviin vaimennuskomponentteihin.
3. Ilmajousitus on helpoin tapa säätää pyörä erikokoisille ja -painoisille pyöräilijöille sopivaksi.
4. Joustokeulan ja takaiskunvaimentimen tulee toimia yhteistyössä – ja niissä tulisi ehdottomasti olla lukitustoiminto, jotta polkeminen esimerkiksi ylämäissä ei turhaan vie energiaa.

Ei liene yllätys, että jarrut ovat yksi tärkeimmistä osista lasten maastopyörässä. Jopa pienimpien ajajien tulisi jo alusta alkaen oppia hahmottamaan jarrutusmatkaa ja jarrujen toimintaa. Kun jalkajarrut jäävät taakse ja siirrytään käsijarruihin, muutos voi aluksi tuntua suurelta. Siksi on erityisen tärkeää, että jarrukahvat on mitoitettu lasten käsiin sopiviksi.

Ohjaustangon halkaisijan tulee olla sellainen, että lapsi saa siitä kunnolla otteen. Jarrukahvoja olisi hyvä pystyä käyttämään vain muutamalla sormella, turvallisesti ja ilman lipsumisen vaaraa. Hyvät lasten jarrukahvat:

1. Ovat ergonomisesti muotoiltuja ja helposti ulottuvilla niin, ettei käsi luiskahda pois otteesta.
2. Vaativat vain kevyen painalluksen toimiakseen, eikä kahvaa tarvitse vetää aivan tankoon asti.

Lasten maastopyörissä jarrutyypillä on jo suuri merkitys. Kevyeen metsäajoon V-jarrut ovat hyvä ja huoleton valinta – ne ovat kevyet ja helppohoitoiset. Mutta kun maasto muuttuu teknisemmäksi tai temput vaativammiksi, hydrauliset levyjarrut ovat lähes välttämättömät. Ne tarjoavat tehokasta jarrutusta pienelläkin puristusvoimalla – juuri sitä, mitä lasten pienet kädet tarvitsevat.

Aloittelijoille suunnatuissa pyörissä käytetään usein kiertokahvavaihteita, joita voi käyttää koko kädellä suoraan ohjaustangosta – ja jotka vaativat vähemmän tarkkuutta kuin vaihdevivut. Haastavammilla maastoreiteillä vaihdevivut ovat kuitenkin helpompia käyttää, minkä vuoksi ne ovat nuorten maastopyörissä jo lähes vakiovaruste. Aivan kuten aikuistenkin pyörissä, myös lasten ja nuorten malleissa yksivaihteinen voimansiirto on noussut suosioon. Se tarjoaa selkeitä etuja: vaihtaminen on yksinkertaisempaa, pyörän paino kevenee ja huollon tarve vähenee merkittävästi.

Hissitolppa – eli säädettävä satulatolppa – mahdollistaa satulan korkeuden muuttamisen ajon aikana ohjaustangossa olevasta vivusta. Sen ansiosta pyöräily on mukavampaa ja hallittavampaa kaikissa tilanteissa:

1. Tasaisilla osuuksilla ja ylämäissä satula pysyy oikealla korkeudella, jotta voimansiirto on tehokasta.
2. Alamäissä satulan saa alas, jolloin kehon painoa voi siirtää vapaammin ja tasapaino pysyy hallussa.
3. Pyörän selkään ja siitä pois nouseminen on helpompaa.

Monet täysjoustot ja osa jäykkäperäisistä pyöristä on jo valmiiksi varustettu hissitolpalla – ja sellainen on mahdollista asentaa useimpiin pyöriin myös jälkikäteen. Ainoa pieni miinus on se, että kuten monet tekniset lisävarusteet, hissitolppa on yleensä hieman painavampi kuin tavallinen satulatolppa.

Lasten kehon mittasuhteet poikkeavat aikuisten mittasuhteista: esimerkiksi lasten jalat ovat lyhyemmät ja lantiot kapeammat kuin aikuisilla. Siksi lasten maastopyörässä tulisi olla kammet, jotka on mitoitettu heidän kehoonsa sopiviksi. Jos kammet ovat liian pitkät tai lyhyet, oikeanlainen voimansiirto vaikeutuu huomattavasti. Hyvä nyrkkisääntö on, että kampien pituus vastaa noin kymmentä prosenttia lapsen pituudesta. Myös kampien välinen etäisyys eli niin kutsuttu Q-factor tai Q-kerroin tulisi sovittaa lapsen lantion leveyteen. Jos jalat joutuvat jatkuvasti polkemaan väärässä asennossa, seurauksena voi nopeasti olla turhia polvikipuja.

Teknisillä ja kivikkoisilla maastopoluilla ajettaessa on lisäksi tärkeää, että pyörässä on riittävästi maavaraa, jotta polkimet eivät kolahda maahan. Tähän vaikuttavat muun muassa korkeampi keskiö, sopivanmittaiset kammet ja sellaiset polkimet, joilla lapsi saa tukevan otteen, mutta jotka eivät ulotu liikaa sivulle.